H Werr & Blumfumble ja BH Endless Energy

[Rebecca]

Werr hoitaa kahta hevosta, Leeviä ja Fumblea

Werr

Olen Werr ja olen 15 vuotias. Minulla on pitkät tumman ruskeat hiukset ja leveä hymy, tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen vaikken kaikista pitäisikään ja minuun on helppo tutustua koska koen olevani avoin ja lojaali ihminen. Autan ihmisiä mielelläni tallilla ja muuallakin. Olen ratsastanut kohta kymmenen vuotta ja sen verran olen talleillakin käynyt. Virtuaali maailmassa sellaisissa jaksoissa että miten innostaa mutta nyt kun olen tullut tänne niin innostus on korkealla taas. Pidän erittäin paljon eläimistä ja hoidan kaiken huolella alusta loppuun. En jätä hommiani koskaan tekemättä / kesken ellen toisin ilmoita. Minulla on ollut ykseri hoitsuja laidasta laitaan ja nyt minulla ratsastettava pv ruuna 20 min ajomatkan päästä kotoa. Minä pidän iloisista ja hauskoista ihmisistä ja välillä itsekin innostun ja olen hieman villi, mutta en pahalla tavalla ja osaan rauhoittua 2sek sisään jos täytyy. Eli mittarini voi pompahtaa nollasta sataan, mutta se ei ole yleensä häirinnyt muita!

[werr]

astelin tallille onnellisin mielin sillä en ollut kerinnyt köymään tallilla piiitkään aikaan. Riensin saman tien miehieni luokse ja oli hyvä ettei kyneeleet alkaneet vieriä poskillani, koska kun tulin Fumblen karsinalle se hirnahti niin iloisesti ja sen ilmeestä näki että se oli odottanut minua. Leevi reagoi höristämällä korviaan niin kun se kaikille tekee sillä en sen kanssa niin paljoa ole puuhaillut. Mutta siinä hetken pällisteltyäni menin etsimään muita mutten löytänyt ketään, yritin soittaa Amandalle, hän ei vastannut. Soitin Rebecalle, ei vastausta. Yritin soittaa vielä monelle muullekkin, mutta kukaan ei siis kukaan vastannut soittoihini.

"Plääh, no mä sit varmaan oon yksin.."

Päätin lähteä Fumblen kanssa rauhalliselle maastoretkelle pitkän hoito tauon jälkeen, sillä ulkonakin oli erittäin kaunis ja keväinen sää. Aurinko paistoi, lintuja viserteli jo metsässä ja tuulikin puhalsi hennosti. Hyräillen lähdin hakemaan Fumblen harjoja, suojia, satulaa ja suitsia.

*hyräilyä

WERR!!, suuri joukko tallin toisessa päässä sanoi yhteenääneen
Missä te olette olleet? kysyin.
Oltiin kattomas vähän noiden talkoiden aikatauluja ja ryhmiä! Rebecca kertoi
Okei, no yritin soittaa varmaan kaikille, mutta kukaan ei vastannu. Kerroin.

Siinä me vielä keskustelimme niitä näitä ja kaikki vuorollaan kyseli missä olin luurannut, mutta nyt minä olen ainakin käymässä täällä!
Samalla kun oritalli täyttyi iloisesta höpöttelystä ja naurusta harjailin Fumblen kulankeltaista karvapeitettä, siitä lähti karvaa enemmän kuin laki sallii. Päätin pyörittää sen kumisualla auttaakseni karvan lähtöä. Kun Fumle oli putipuhdas ja se kimmelsi kuin auringon säde, otin kaviokoukun ja puhdistin sen kaviot. Sen jälkeen laitoin jokaiseen jalkaan Fumblen pikimustat suojat ja se steppasi malttamattomana vierelläni. Se oli niin innoissaan ettei edes luimistanut korviaan kun laitoin satulan selkään, sen vaalenanvihreärudullinen huopa puki sitä ihanasti. Kun menin karsinan ovelle hakemaan suitsia se tuli perässäni ja tökkäisi hennosti selkääni, se sai minut hymyilemään. Laitoin Fumblelle suitset ja itselleni kypärän päähän ja menoksi.
Pihalla, laskin jalustimet, kiristin satulavyön ja hyppäsin kyytiin. Fumble oli niin kiireissään että se lähti heti satulaan istuuduttani kävelemään, mutta pysäytin sen sillä joku muu oli kai liikuttanut Fumblea selästä ja säätänyt tietenkin jalustimia. Jalustimien säädön jälkeen päästin ohjat pitkiksi ja lähdimme kävelemään kohti maastoreittiä.

Olimme kävelleet jonkin 10 minuuttia kun otin ohjat tuntumalle ja annoin Fumblelle vähän pohjetta, se siirtyi lennokkaaseen ja energiseen raviin. Se tuntui aivan täydelliseltä, se tepsutteli eteenpäin rennosti eikä kyttäillyt yhtikäs mitään. Se hörähteli tasaisin väli ajoin ja yhtäkkiä se hirnahti aivan kuin ilmoittaakseen että sillä on kivaa. Kun olimme hölkkäilleet vajaan 10 minuuttia otin hieman enemmän ohjia tuntumalle ja annoin pohjetta. Se lähti lisäämään ravia aivan intopiukeana ja se nosti korvansakin höröön.
Noin 15 minuutin ravailun jälkeen siirsin Fumbsun käyntiin ja se jatkoi kävelemistä pitkin ja rennoin astelin, se oli selvästi kaivannutkin maastoilua ja se nautti olostaan.
Hetken kävelyn jälkeen jatkoimme taas pätkän ravia ja takaamme tuli auto, poitsu kiristi tahtia ja tuntui hetken todella jännittyneeltä. Auto seurasi meitä parisataa metriä ja kun se vihdoin kääntyi takaamme pois Äffä taas rentoutui ja pidensi askeltaan huomattavasti. Heti kun Fumble tuntui taas hyvältä siirsin sen taas käyntiin, sillä käännyimme tieltä pienelle metsä polulle jossa oli paljon puun juuria. Fumble asteli varovasti, mutta rauhassa juurien ohitse, se tuntui tykkäävän tuollaisesta puikkelehtimisesta.
Kun metsäpolku muuttui leveäksi ja tasaiseksi nostin laukan ja Fumble heitti yhden ilopukin, tämä oli ensimmäinen kerta kun ruuna pukitti. Ensin laukkasimme rauhallisesti ja kun Fumble oli taas rento ja hyvin avuilla annoin sille luvan karauttaa. Fumble sai mennä niin lujaa kuin itse halusi sillä laukkasimme tasaista suoraa. Sen laukka oli pitkää, nopeaa ja matkaa voittavaa, se tuntui siltä kuin olisimme menneet siivillä pitkin pilviä.
Siirsin sen hetken päästä käyntiin ja kävelimme tuntumalla vielä vähän aikaa. Ravailin vielä puolituntumalla hetken ja n. 1km päässä tallilta annoin sen kävellä pitkin ohjin ja kävelimme tallille. Katselimme ihanan kesäisiä maisemia ja haistelimme keväistä ilmaa. Fumble hikosi jonkin verran ja totesin itsekseni Fumblelle, että raasun kunto oli heikentynyt. Tunsin oloni vaivaantuneeksi.
Tallin pihassa pysäytin herran, taputin sitä kaulalle ja tulin pois selästä.

Vein Fumblen talliin ja otin satulan ja suitsen välittömästi pois, heti kun karsinan ovi sulkeutui Fumble meni piehtaroimaan. Vein satulan ja suitset heti paikoilleen, pesin kuolaimet ja ristitin suitset. Siinä matkalla hain Fumblen kuivatusloimen ja menin takasin karsinalle, pyörittelin taas Fumblen kumisualla ja harjasin sen pyörittelyn jälkeen pölärillä ja loimitin Äffän. Vein kaikki Fumblen varusteet paikoilleen ja vein ruunalle vielä pari porkkanaa.

Kun Fumble jäi karsinaan kuivumaan, hain Fumblen harjat ja Leeville vielä suitset, suojat ja liinan. Vein varusteet karsinalle ja lähdin maneesiin, kaikki olivat jo lähteneet käymään kotona joten oli hyvä hetki mennä irtohypyttämään Leeviä.
Maneesiin rakensin kujan jolle sijoitin 1 ristikon, 2 pystyä ja 1 okserin, aluksi ristikko oli 50cmn pystyt 60cm ja okseri 70cm. ristikolta pystylle ja pystyltä pystylle olivat yhden askeleen väleillä mutta viimeinen pystyltä okserille on reippaan kahden askeleen väli.
Kun kuja oli valmis, menin takaisin talliin ja suuntasin Leevin karsinalle.

"Hei, Leevi!" sanoin.

Se hörähti ja otin sen riimun karsinalta ja laitoin sen kiinni. Pyöritin senkin kumisualla, koska Leevi oli aivan likainen. Se oli varmaan piehtaroinut tarhassaan useammin kuin kerran.
Lettu nosti ylähuultaan kun pyöritin sitä harjantyvestä. Kun se oli pyöritelty otin pölärin ja harjasin sitä pitkin ja määtietoisin vedoin. Se nautti harjaamisesta, vaikka on yleensä aikamoinen häsläri. Kun se oli puhdas puhdistin sen kviot, se yritti koko ajan nykiä jalkoja poois käsistäni ja se alkoi hermostuttaa minua ja käskytin Leeviä: "Leevi, lopeta!". Se rauhoittui hieman, mutta minkä se sille voi että on niin kiireinen. Kun Leevi oli puhdas laitoin sille suojat jalkoihin ja suitset päähän. Kun suitset oli päässä Leevi oli jo lähdössä vaikka se ei ollut eds kiinni ja peruutin sen välittömästi takaisin peremmälle karsinaa, ei ole soveliasta ryntäillä vaikka innoissaan onkin.
Kun se malttoi hetken seistä paikoillaan suitset päässä, laitoin liinan sen kuolaimeen kiinni ja lähdin ulos. Taluttelin Leeviä n. 15 min maastossa.
Leevi katseli ympärilleen ja sekin nautti pihalla köpöttelystä, kun mentiin maneesiin sen korvat nousivat heti höröön ja se alkoi stepata. Maneesissahan oli esteet pystyssä ja siitäkös herrasväki innostui. Juoksutin sitä kuiten hetken.
Melkein heti kun olin saanut Letuskan ympyrälle ja laitoin sen ravaamaan. Leevi ravasi energisesti, mutta rennosti molempiin suuntiin n. 15 minuuttia. Kun se oli vertynyt kävelytin Ällää pari kierrosta koko maneesin ympäri ja sitten saatoin sen ravissa kujalle jossa esteet olivat.
Leevi nautti koko sydämestään hyppäämisestä. Välit olivat leeville vähän pitkät, mutta kun esteet nousevat ne ovat ihan sopivat.
Leevin ilmeestä näki kuinka se mittaili välejä ja hyppäsi harkiten, aina okserin jälkeen, vastakkaisella pitkällä sivulla Leevi kiihdytti vauhtiaan ja kerran taisi pari pukkiakin lentää. Kun Lettu oli mennyt tämän verkka linjan 3 kertaa menin nostamaan esteitä. Nyt korkeudet olivatkin ristikko 60cm, pysty1 70cm, pysty2 75cm ja okseri 80cm.
Kuun Leevi lähestyi ensimmäisen kerran ristikkoa se kompastui johonkin monttuun ja meni linjasto ohi joka oli ihan ymmärrettävää, koska sen askeleet menivät pahasti sekaisin.
Kävin tasaamassa kuopan ja Leevi kokeili uudestaan, nyt sen askel sopi hyvin ja se hyppäsi jokaisen esteen reilulla ilmavaralla. Se olisi halunnut tulla toisenkin kerran, mutta nostin taas esteitä eikä se päässyt tulemaan. Nostin kaikkia muita esteitä paitsi ristikkoa josta tein 60cm pystyn. Nyt pysty1 oli 75cm, pysty2 90cm ja okseri 110cm. Leevi lähestyi hörökorvin linjaa ja otii hyvät askeleet ensimmäisille esteille, mutta se innostui liikaa okserista ja kiihdytti sen verran, että se ajautui lähelle estettä ja okserin takapuomi tippui ja Leevi sai pukittelu kohtauksen tästä tapahtumasta.
Laitoin Leevin tulemaan uudestaan, mutta nyt rauhoittelin sitä koko ajan ja nyt se malttoi ja lennähti okserin yli suurella ja pyöreällä hypyllä.
Tähän väliin oli hyvä pitää hieman pidempi levähdys tauko joten nostin okserin 130cm ja otin Lettusen hetkeksi liinaan kiinni ja talutin sitä jonkin aikaa.
Hengähdyksen jälkeen jatkoimme ja rauhoittelin taas äänellni hieman Leeviä ja se onnistui taas moitteetta, heti okserin jälkeen se hirnahti iloisesti ja siirtyi käyntiin. Menin taas nostamaan okseria ja nyt se oli 150cm korkea ja päätin nostaa sitä edeltävän pystynkin 100cm. Kun Leevi ensimmäisen kerran tuli linjalle, se alkoi näyttää hieman epäilevältä, mutta ei hätää rohkaisin Leeviä ennen jokaista estettä maiskuttamalla ja se näytti luottavaiselta lentäessään suuren okserin yli kuin lintu. Leevi sai taas pitää pienen tauon kun laitoin sille viimeiset korkeuden 60cm-90cm-110cm-160cm. Leevi kävi pällistelemässä esteitä kujan toiselta puolen ja pärskähti, sitten maiskautin sille merkiksi, että nyt saa mennä. Se lähti hienoa laukkaa eteenpäin ja se näytti hyvin keskittyneeltä, se taittoi kaksi ensimmäistä estettä hyvin, mutta unohdin rohkaista sitä kolmannelle esteelle ja Leevi kielsi. Päästin sen kujasta pois ja taputin sitä jonka jälkeen Leevi yritti uudestaan, se meni ohi koko linjasta ja sekös sai minut yllättymään. Menin kujan alkuun ja Leevi lähestyi taas, nyt olin koko ajan äänellä mukana ja luottavaisin mielin rohkaisin sitä määrätietoisesti. Taas kaksi ensimmäistä meni hyvin, mutta se meinasi himmata kolmannele, mutta tällä kertaa se meni yli ja jatkoi okserille jonka se lensi tyytyväisen näköisenä ja kiihdytti taas vastakkaisella pitkällä sivulla. Nyt minä taas hieman rauhoittelin sitä ja kun se pääsi linjalle maiskutin sille hyvissä ajoin ja NYT, se rohkaistui ja meni esteet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaa. Olin siitä niin ylpeä.
Leevi sai palkkioksi ravata vapaana sillä aikaa kun purin kujaa ja esteitä pois. Se hörähteli ja pärskähteli hetkittäin, mutta ravasi hienoin ja pitkin askelin ympäri maneesia. Kun kuja oli poissa rauhoitin Leevin käyntiin ja otin sen kiinni, lähdimme ulos kävelylle. Kävelimme 20 min talli ympäristössä, kaikki meni hyvin sillä Leevikin oli aika rauhallinen. Vein Leevin talliin, otin suitset ja suojat pois ja harjasin sen todella hyvin. Kun suljin karsinan oven se pärskähti kovaan ääneen. Vein varusteet pois ja heitin Leevillekin herkkuja.

Ulkona ilma oli lämminyt ja Fumble oli kuivunut joten päätin viedä molemmat herrat iltapäiväksi/illaksi tarhailemaan. Hevosilla oli päivä ruoan aika, mutta ratkaisin ongelman viemällä heinät ulos ja puolentunnin kuluttua vein herroille kaurat perässä sillä Leeville en viitsinyt väkirehua antaa ennen kun se oli palautunut kunnolla. Jätin maailman hienoimmat herrat tarhailemaan ja lähdin kävelemään kohti bussia.
Hetkinen, käännyin tallilla ympäri ja lähdin takaisin Äffän ja Ällän luo.

"Voi, Fumbsu unohdin loimen päällesi" sanoin ja menin ottamaan loimen pois, vein loimen talliin ja nyt pääsin lähtemään takaisin kotiin.

P.S en malttanut odottaa niin kirjoitin jo nyt tälläisen pienen tarinan.. aika huono mutta en jaksanut ihan hirveitä panostaa. Mutta toivottavasti kelpaa ja voin kyllä tulla leirille jos pari tarinaa riittää! =).

[werr]

Sori, en ollut huomannut ilmoitustaululla tuota topikkia kun oon ollu tän foorumin kanssa hieman hukassa, mutta lue sitten kun olet saanut muut asiat kuntoon =)

<3:llä Werr