|
Post by Rebecca on Apr 8, 2011 13:13:23 GMT -5
Lozi Minä, Lozi, olen 15-vuotias tyttö. Luonteeltani olen rohkea, itsepäinen, reipas, huumorintajuinen, ja ystävällinen, on joku tainnut oudoksikin kutsua. Pidän pienistä, ja vähän isommistakin poneista, shettiksille olen ollut iso jo puolisen vuotta, mutta isommilla shetlanninponeilla voin vielä ratsastella. Welshit, newforestit ja ratsuponit lukeutuvat lempirotuihini, ja olenkin niille juuri sopivan kokoinen. Painoa minulta löytyy 50 kg, ja pituutta 150 cm, olen siis aika pieni ikäisekseni. Pidän hieman vaikeammista poneista, jotka kuitenkin kokenut saa hallintaan. Kokemusta minulta löytyy HeA-tasolle asti, ja olen hypännyt 120-senttisiäkin esteitä. Kouluratsastuksesta en oikein välitä, mutta jaksan sitäkin välillä treenata. Minulla on pitkät, ruskeat hiukset, jotka ovat lähes aina auki, ja vihreät silmät. Päältäni löytyy usein ruskea tai sininen huppari, ratsastushousut, jaloistani kuluneet tennarit ja päästäni tumma pipo. Ratsastaessa mukaani eksyvät tietenkin kypärä, ratsastussaappaat, ratsastushanskat ja raippa jos sitä tarvitsee. Luuhaan tallilla melkein koko ajan, ja tutustun mielelläni muihin. Olen ratsastanut noin viisi vuotta. Pidän muistakin eläimistä, erityisesti koirat ovat lähellä sydäntäni. Minulla on oma koira.
|
|
April
New Member
B??! Olen April, enk? pure!
Posts: 6
|
Post by April on Apr 24, 2011 10:04:10 GMT -5
April & Calene Wiwlene,
Linja-auto pysähtyi metsän reunaan. Havahduin, ja huomasin, missä olimme. Matka oli melko pitkä, ja olin vain helpottunut, kun pääsin bussista ulos. Lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut pois, ja koivuissa oli hiirenkorvat. Metsässä tuoksui. Tätä oli kevät! Huokaisin. Pian näkisin taas Viivin, ihanan hoitoponini. Siitä olikin jo aikaa, kun olin viimeksi käynyt tallilla.
Kohta tallipiha jo häämöttikin näkyvissä. Matkaa bussipysäkiltä tallille ei kertynyt kuin pari kilometriä, ja nopeasti kävellen sen kulki varttitunnissa. Viivi näytti oleva tarhassa. Se laukkasi innoissaan auringon lämmittämällä niityllä. Hymyilin. Viivi oli kiistatta maailman ihanin poni! Nappasin tarhan vierestä Viivin riimunarun ja avasin tarhan portin. Viivi selvästi huomasi minut, ja ravasi karkuun. Kävelin rauhallisesti tammaa kohti. Se katseli minua hieman epäluuloisena, ja tuli lähelle. Pysähdyin. Annoin Viivin tulla viereeni, ja tutustua minuun. -Hieno tyttö... Ei hätää... puhelin tammalle rauhoittavasti. Rapsuttelin sitä ja otin kiinni riimuun. Sofi jäi katselemaan Viivin perään viedessäni tamman talliin. //Jatkuu, pitää mennä...
|
|