H Wonder & Oh my good

[Rebecca]

Wonder on ensimmäinen ikinä Boheliassa ollut hoitaja!

Wonder

Minä olen Wonder, hevosiin hurahtanut 16-vuotias tyttö. Liikun ahkerasti talleilla ja rakastan hevosia. Olen iloinen ja pirteä noin yhdeksän vuotta ratsastanut suomalaissyntyinen tyttö. Virtuaalimaailmassa olen pyörinyt suurin piirtein vuodesta 2004-2005 alkaen, hoitaen tunnollisesti useita hevosia. Muutama oma virtuaalitallikin on mukaan mahtunut. Olen noin 152cm pitkä ja pidän kaikenlaisista hevosista. Ratsastuslajeista mieleiseni on esteratsastus, mutta toki kaikki muukin on lähellä sydäntäni ja parasta on tietenkin saada olla hevosten kanssa ja oppia uutta. Kisakokemusta, minulla on jonkin verran. Ulkonäöltäni olen tummahiuksinen tyttö, jolla on leveä hymy ja näkyvät hymykuopat.

[wonder]

Kevät aurinko paistoi taivaalta ja kevyt tuulen vire pörrötti hiuksiani. Saapastelin noutamaan Ollia tarhasta. Ruuna seisoi jo portilla ja hörähti iloisesti. Taputin rautiaanväristä hevosta ja napsautin riimunarun paikoilleen. Rauhallinen poni seurasi minua tyytyväisesti köpötellen talliin. Kun olimme päässeet Ollin omalle karsinalle, sidoin ruunan kiinni ja ryhdyin sukimaan sitä. Viimeiset talvikarvat lähtivät ponin kyljistä, kun etenin pitkin selkää. Saatuani Ollin harjattua, kaivoin kaviokoukun esille ja ryhdyin kavioita puhdistamaan. Olli pärskähteli rinnallani, muttei seisoi kiltisti paikallaan. Seuraavaksi pujotin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Puhdas huopa kimmelsi ikkunasta luikertelevan auringon paisteessa.
Kun olin saanut Ollille suitsetkin, menimme kentälle. Joukko ratsukoita saapui juuri maastoilemasta. Heilautin kättäni ratsastajille ja jäin hetkeksi rupattelemaan heidän kanssaan. Renatan vetämä joukko, oli juuri käynyt kiertämässä reilun tunnin lenkin. Hikiset hevoset viskoivat päitään ja kuopivat maata.
- Olivatko maastotiet hyvässä kunnossa?
- Aivan erinomaisessa, vielä muutama päivä sitten jotkut polut olivat todella vetisiä, mutta nyt aurinko on tehnyt tehtävänsä, ainoastaan aivan syrjäisimmät ja metsässä olevat polut saattavat olla vielä hieman märkiä.
- Hienoa, minun pitäisikin lähteä joku päivä Ollin kanssa taas maastoilemaan.
- Kannattaa lähteä, tulee heti niin keväinen olo, kun pääsee raikkaalle maastolenkille.
- Uskon! Mutta nyt minä ja Olli pääsemme nauttimaan pienestä estehyppelystä.
- Noniin, pitäkää hauskaa!

Renata ja muut ratsastajat laskeutuivat selästä ja veivät hevoset talliin. Minä ja Olli pujahdimme esteiden sekaan keskelle kenttää. Kiristettyäni vyön ja mitattuani jalustimet, heilautin itseni ratsaille ja lähdimme verryttelemään. Käveltyämme aikamme ja otettuamme muutaman kierroksen kevyttäravia, vaihdoimme suunnan ja jatkoimme toiseen suuntaan samaan malliin. Olli oli virkeällä päällä, poni viskoi päätään ja asteli reippain askelin yli pienien vesilammikoiden. Taputin hoitohevostani ja kannustin sen voltille. Kun lihakset oltiin saatu jotenkuten vetreiksi, lähdimme ottamaan laukkaa. Olli kiisi vauhdilla ympäri kenttää, niin että vesilammikot vain lotisivat ja minä sain tehdä töitä, pidättääkseni innostunutta ruunaa. Nauru kupri suustani ulos, enkä voinut muuta kuin nauttia ruunan ponnekkaasta laukasta.

Aikamme verryteltyä myös laukassa, lähdimme tulemaan pientä ristikkoa ravissa. Lähestymisessä tein runsaasti puolipidätteitä, jotta askellaji säilyi ravissa esteelle saakka. Olli loikki innoissaan yli 40cm ristikon ja janosi jo päästä hyppäämään korkeampia.
- Olen pahoillani Olli, mutta nyt mennään näit esteitä, tämä tekee meille molemmille hyvää junnata tällaisiakin.
Ruuna pärskähti vastaukseksi ja viskoi päätän. Vaihdettuamme suunnan ja tultuamme estettä toisestakin suunnasta, lähdimme tulemaan pientä sarjaa. Sarjan askelmäärä oli 3 laukkaa, joten se oli suht helppo toteuttaa. Olli olisi kyllä mieluusti kiitänyt sen kahdellakin laukalla. Lähdimme tulemaan reippaassa laukassa. Ennen ristikkoa tein reilun pidätteen ja sitten loikkasimme yli esteen, laskin huolellisesti askeleet ja loikkasimme hieman liian läheltä toiselle esteelle. Kaarroimme laukassa uudelleen samaiselle sarjalle ja tällä kertaa pidätin ruunaa hieman enemmän esteiden välilläkin. Nyt meni jo paremmin, askellus oli sulavaa ja hypyt juuri sopivia näille esteille. Tultuamme muutamat verryttelyesteet, siirryimme hieman korkeampiin hyppyihin. Nyt kyseessä oli 60-70cm esteet. Kentän toiseen päätyyn oli rakennettu muuri, jonka korkeus oli 70cm. Sitä voisimme kokeilla, kunhan olisimme ensin käyneet perusesteet. Siirryimme laukkaan ja lähdimme tulemaan 60cm tasaokseria. Lähestyessämme estettä, kiinnitin huomiota siihen että ratsastin hevosta huolella, pidin pohkeeni kiinni ponin kyljissä ja olin itse reippaasti mukana, mutta muistin odottaa estettä. Kun oli aika ponnistaa, tunsin kuinka Olli loikkasi ilmaan ja ylitti pikku okserin kepeällä loikalla. Taputin Ollia nopeasti ja jatkoimme okserin jälkeen vielä 70cm korkealle pystyesteelle, joka oli hyvässä linjassa okserin suhteen. Siellä hyppy lähti hieman liian kaukaa, mutta Olli suoritti sen silti ammattitaidolla, eikä pudottanut. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja pidimme pienen hengähdystauon.
Kun olimme viitisen minuuttia kävelleet, otimme hetken harjoitusravia, sen aikana otimme hieman loivaa pohkeenväistöä ja tulimme muutaman puomin, ennen kuin nostimme laukan ja siirryimme harjoittelemaan 70cm korkeaa pystyeste kaksoissarjaa. Lähestyimme sarjan ensimmäistä osaa reippaassa laukassa tomerin askelin. Pidin ohjat kunnolla kädessä, maiskautin ja odotin estettä, mutta juuri ennen estettä, Olli päättikin muuttaa suunnitelmia ja teki äkkinäisen kieltäytymisen. Ponin jalat liukuivat hetken matkaa hiekalla ja sitten Olli loikkasi pois. Kokosin ohjia lisää, painoin pohkeeni reippaasti vasten hevosen kylkiä ja tulimme uudemman kerran. Otimme lyhyen lähestymisen ja olin nyt huomattavasti reippaampi ja tomerampi. Olli yritti, jälleen kieltäytyi, mutta ehdin painaa pohkeeni ruunan kylkiin sen verran reippaasti, että Olli ajatteli olevan parempi hypätä. Hypyn jälkeen oli kaksi askelta ja jälleen toinen hyppy. Pidin varmuuden vuoksi pohkeeni kunnolla ponin ympärillä ja kehuin vasta esteen jälkeen hurjasti Ollia.
Tultuamme sarjan kahteen otteeseen, siirryimme muurin luokse. Katsoin hetken muuria, mietin lähestymisiä ja päätimme sitten koettaa. Siirryimme jälleen laukkaan ja lähdimme tulemaan. Kuulin Ollin kavioiden reippaan kumahduksen hiekkaa vasten ja sen tahdikkaan hengityksen. Sitten olimme esteellä. ”Hop hop” huudahdin ja samassa Olli loikkasi ilmaan. Korkean hypyn päätteeksi, ruunan kaviot tavoittivat maankamaran ja ottivat muutaman voimakkaan laukka askeleen, jotta vauhti säilyi. Sitten kiisimme jälleen pitkälle sivulle.
Muurin ylitys oli mennyt sen verran hyvin, että päätimme lopetella tältä erää. Taputin kiitokseksi hevosta ja kehuin sitä äänellänikin. Ravailimme rennot loppuravit ja kävelimme pitkät loppukäynnit. Sen jälkeen palasimme talliin. Karsinalle päästyämme, riisuin Ollilta varusteet ja harjasin sen huolellisesti. Puhdistin kaviot ja syötin sille palan porkkanaa. Laitettuani kamat kaappiin, lähdin viemään Ollia vielä illaksi tarhaan. Kun Olli seisoi tyytyväisenä aitauksessaan, palasin talliin ja ryhdyin siivoamaan hevosen karsinaa. Otin lannat pois, toin lisää puruja ja vaihdoin veden. Tämän jälkeen, minun olikin jo aika lähteä kotiin.
ANTEEKSI pikainen ja huolimaton tarina, minulla on koulussa aivan kamala kiire, kun käyn yhdeksännettä luokkaa ja koko ajan on kokeita, portfolioita, esitelmiä ja lopputöitä. Toivottavasti ymmärrät. Nyt kumminkin sain kirjoitettua tämän tarinan, toivottavasti oikeaan paikkaan(?) ;D

Rebeccan kommentti:

Tiedän enemmän kuin hyvin mitä meinaat.. Tänään oli matikan valtakunnallinen ah <3 Mutta jep, tarina oli taas kiva, vaikkakin tosiaan nopeasti tehty, sen huomasi ^^ Saat tästä 40v€, seuraavalle kerralle keksin sinulle jonkun pakollisen tehtävän.. Kurkkaappa siis kaappiisi! Niin, ja jos olet innostunut, niin voisin sulle ja Kamillalle pitää estevalmennuksen, Kami kun sitä toivoi (:[/i]

[wonder]

Paiskasin maantiedonkirjan sängylle ja vilkaisin kelloa. Ehtisin vielä nopeasti tallille, jos pitäisin kiirettä. Vedin vanhat ja kuluneet ratsastuskamppeet niskaan ja pöräytin mopoauton kanssa Boheliaan. Jokunen ratsukko käveli vielä loppukäyntejä kentällä, mutta muuten tallilla alettiin valmistautua treenien ja liikutusten lopetukseen. Kiirehdin talliin ja oikopäätä Ollin luokse. Tallityöntekijät siistivät parhaillaan karsinoita ja tervehtivät minua hymyillen.
- Haittaako jos liikutan pikaisesti Ollin vielä, en millään päässyt aikaisemmin?
- Ei tietenkään haittaa, muutama muukin hevonen liikutetaan vasta puolentunnin päästä kiireiden vuoksi, joten se sopii oikein hyvin, ehtisitkö kumminkin siivota Ollin karsinan, minulla on kauhea kiire vielä noiden tarhojen kanssa?
- Voi totta kai kerkeän, ja kiitos paljon!
Astuin ponin karsinaan ja ryhdyin sukimaan sitä. Olli oli selvästi nauttinut tarhareissustaan oikein urakalla piehtaroimalla. Harjattuani hevosen huolellisesti, puhdistin kaviot ja ryhdyin satuloimaan Ollia. Ruuna vaikutti iloiselta päästessään liikutukseen. Suitsittuani Ollin, painoin kypärän päähäni ja kiirehdimme kentälle. Heilautin itseni ketterästi ratsaille ja mittasin jalustimet kuntoon, sekä kiristin satulavyötä. Lähdimme virkeästi liikkeelle. Istuin rauhassa Ollin selässä ja nautin kun pieni tuulen vire pyörähti pihan ylitse. Ollikin pärski rentoutuneena ja hirnahti vielä maastosta saapuvalle ratsukolle.
Kun olimme aikamme kävelleet, kokosin ohjat ja lähdimme ravailemaan. Ruuna tunsi pohkeeni kyljissään ja pinkaisi halukkaasti matkaan. Lähdin aluksi hakemaan tuntumaa ulko-ohjalla. Ollin kanssa olisi hyvä saada erityisen hyvä ulkotuki, jotta hommat sujuisivat. Niinpä keskityimme kunnolla asiaan ja kun ulko-ohjantuki löytyi, lähdin kevyesti kutittelemaan sisäohjalla ja –pohkeella. Teimme paljon isoja voltteja, jolloin hevonen joutui hieman taipumaan. Muutamien minuuttien jälkeen vaihdoimme suunnan ja jatkoimme samaa rataa. Aikamme tahkottua asetuksien ja taivutuksien kanssa, päätin ottaa Ollin kanssa hieman pysähdyksiä ja peruutuksia. Ravista suoraan seisahtuminen vaati erityisen hyvää yhteispeliä, sekä tarkkaavaisuutta, joten lähdimme ensin ottamaan pysähdykset muutaman käyntiaskeleen kautta. Sisäohjan annoin totta kai olla rentona ja ulko-ohjan pidin tuella. Pidin pohkeeni reilusti ponin ympärillä ja tiivistin istuntaani. Autoin hieman pidättämällä ulko-ohjalla, vaikka tiesinhän minä, ettei herranen aika ohjilla kuulu pidättää, mutta pieni avitus auttoi meitä pääsemään alkuun. Kun Olli pysähtyi, taputin sitä kiitokseksi ja siirryimme reippaasti raviin. Jatkoimme pysähdyksiä useamman kierroksen verran ja pian Olli seisahtui jo ravista ilman ohja avustuksia. Kiitin hevosta aina onnistuneen suorituksen jälkeen ja liitimme kohta hommaan mukaan peruutuksen.
Peruutuksissa pidin vakaan käden ja nojasin eteen, jotta hevonen sai tilaa peruuttaa. Niissä tilanteissa, en voinut olla muistamatta niitä vuosien takaisia ratsastuskertoja, kun luulin hevosen vielä peruuttavan taakse nojaamalla, voi heppa raukkoja jotka niinä aikoina joutuivat minua kestämään…! Keskityin jälleen nykypäivään ja allani olevaan hevoseen ja lähdimme peruuttamaan. Askel askeleelta siististi suoraan taakse, hyvä Olli! Hieroin ruunan kaulaa ja jatkoimme ravia. 20min ratsastuksen jälkeen siirryimme käyntiin ja pidimme pienen hengähdystauon, sen jälkeen siirryimme kumminkin ravista laukkaan. Lähdimme tekemään noin 10-12 metrin voltteja laukassa. Niissä keskityin taas omaan ratsastukseeni. Pidin ulko-ohjan tuella ja annoin sisä-ohjani jopa liioitellusti valahtaa vapaaksi, jotten käyttäisi sitä. Sitten lähdin ulko-apuja ja paino-apuja hyödyntäen ratsastamaan Ollia volteille.
Olli totteli oikein hienosti, muutamalla kerralla volteistamme tuli suunniteltua isommat, mutta seuraavalla voltilla taas skarppasimme ja homma lähti luistamaan. Harjoiteltuamme harjoitusta kumpaankin suuntaan, taputin hevosta tyytyväisenä ja siirryimme pikku hiljaa raviin. Kello oli jo paljon, joten vedimme loppuravit ja siirryimme käyntiin. Käveltyämme hengähdykset pois, kaarroin ruunan kanssa keskihalkaisijalle ja laskeuduin ratsailta. Nostin jalustimet ylös ja lähdimme talliin.
Tallissa riisuin Ollilta satulan ja suitset, sekä suin ruunan puhtaaksi. Jalat tarkistin ja kaviot puhdistin, ennen kuin suljin oven perässäni. Nostettuani varusteet ja harjapakin kaappiin löysin sieltä kuraiset suojat ja Rebecan lapun:
” Voisitko pestä nämä Wonder? Kiitos. –Rebecca”
Nyökkäsin hymyillen ja lähdin lavuaarin luokse. Sain hinkata pitkän aikaa, ennen kuin mutapaakut ja hiekat olivat tiessään. Vesi ja mieto pesuaine, tekivät suojille pelkästään hyvää. Pesun jälkeen ne kiiltelivät puhtaina. Kuivasin parhaani mukaan suojat ja laitoin ne narulle kuivumaan. Sen jälkeen hain kottikärryt ja talikon ja siirryin jälleen Ollin karsinan eteen. Toin Ollin käytävälle ja laitoin sen hetkeksi kiinni kahdella narulla. Siivosin ripeästi lannat pois ja päästin ruunan takaisin. Vein lannat lantalaan ja toin lisää puruja, ennen kuin menin vaihtamaan veden.
Kun olin saanut tallihommat tehtyä, tuli tallityöntekijä jo ruokkimaan Ollia. Niinpä vein tavarat paikoilleen ja lähdin tyytyväisenä kotiin, vielä pänttäämään maantietoa.

Ehdin jo unohtaa, että minne ne hoitotarinat piti laittaa enkä kerennyt nyt mennä katsomaan asiaa vieraskirjasta, joten toivottavasti tuli oikeaan paikkaan ;D

Rebeccan kommentti:

Kiva tarina taasen, tykkäsin tosi paljon tästä (: Vaikkakin tuo vaaleanpunainen väri hieman häiritsi; mieluummin jos käytät jotain väriä niin tumma, mustallakin pärjää oikein hyvin ^^ Saat tästä 50v€ ja noh. Bohelia on tauolla, mutta seuraavalla kerralla voisit tämän herran kanssa maastoilla, koska en ole sillä kisoissakaan käynyt ja mokoma vain kerää energiaa karsinassa![/i]